AsemankyläAsemankylällä niin kuin muuallakin maassa kaikkien täytyi antaa panoksensa yhteiskuntaan ja työtä riitti kaikille.Myös Johanneksella, niin kuin lapsilla yleensä, oli omat tärkeät tehtävänsä yhteiseksi hyväksi. Ensin vaatimaattomia pikku askareita kotona ja taitojen kartuttua yhä vaativampia tehtäviä. Oli lapsilla toki joutoaikaakin. PostireissutPäivittäinen sanomalehden ja muun satunnaisemman postin haku oli mieleinen luottamustehtävä. Aluksi Johannes pääsi mummon mukaan ja vähitellen oppi selviytymään tehtävästä yksin. Jokainen reissu omalla tavallaan avarsi pikkumiehen maailmannäkemystä, vaikka matkaa asemalle, jossa posti sijaitsi, kertyi edestakaisin vain kilometrin verran.Erityisesti Johannes nautti tilaisuudesta seurailla asemapäällikköä, tuota tsaarinajan viimeistä kuvajaista, työssään. Postin lajittelu lokeroihin, jonka asemapäällikkö hoiti sivutyönään, oli ohjelmanumero sinänsä, mutta hänen helmitaulunkäyttelynsä se vasta oli suorastaan taidetta. Johannes katseli niitä usein haltioituneena. LennätinMielenkiintoista oli myös nähdä kuinka aseman lennätin suolsi kelalta kapeaa paperinauhaa ja piirsi täyteen morse-merkkejä, viivoja ja pisteitä. Nauha pätkittiin suikaleiksi, jotka liimattiin paperiarkille. Hieno asemaneiti, vai pitäisikö sanoa ihan fröökynä, naputteli puolestaan linjalle lähteviä viestejä sähkötysavaimellaan. Miehet tekivät tikusta asiaa päästäkseen vaihtamaan muutaman sanan neidin, tuon hienohelman, kanssa. Jotkut asiakkaat flirttailivat sumeilematta. "Hei vain sun heiluvilles", huikkasi neiti ihailijoilleen titarislangilla.VapaallaVapaa-aikana kylän nuoriväki oli vauhdissa. Puuhaa piisasi. Tietenkin kaveriporukassa tehtiin kaikenlaisia pikku kolttosia ja käytiin kylien välisiä sotiakin, mutta mitään todella vakavia kahnauksia ei syntynyt. Yhtenä nuorimmista myös Johannes oli mukana menossa. Tosin hän viihtyi erityisesti veneen kanssa järvellä kalastellen ja viiletti usein sopivalla tuulella pitkin selkää omatekoisella purrellaan.Lapsille ja nuorille Asemankylä oli virikkeistä ympäristöä. Palaneen paikalle rakennetun uuden sahan lautatarhalla oli hyviä lymypaikkoja ja taisi siinä eräskin heinäpaali hajota, kun Asemankylän lapsikatras telmi radanvarteen puretuissa, jostakin etelämpää tuoduissa paalikasoissa, vaikka kakaravaaralaiset yleensä puuttuivatkin joukosta. Heinät oli tuotu karjamarkkinoita varten ja taisi niitä piisata sinnekin. Välillä lepikot ryskyivät, kun suuri lauma tarzaneita heijasi itseään puusta toiseen. Sitten kipaistiin uimaan tai narraamaan ongella kaloja rantaan ankkuroitujen puulauttojen välistä. Onkikavereita siitä sakista tosin ei juuri löytynyt, joten monasti Johannes havaitsi olevansa yksin kalastamassa. Se ei häntä toki suuresti haitannut, varsinkaan kun syönti oli hyvä ja saalista tuli. Hevosmiesten kielikouluSiellä rannalla sai myös aikamoisen kielikouluksen, kun hevosmiehet vedättivät kaakeillaan ylitäysiä propseilla lastattuja rullavaunuja vedestä radanvarteen junanvaunujen lastauspaikoilla ja yrittivät huutamalla saada lisää vetovoimaa luuskiinsa. Hevosmiesten kielikoulussa kuuli jos jonkinlaisia rivouksia ja kirosanojakin taisi kertyä ehtymätön varasto.Edellä on otteita romaanista Unelmien bongaus [ ALOITUSSIVU ]
[ NIMIGALLERIA ]
|