GrandeLuigi oli metsästellyt maillaan lukuisat kerrat yksin ja erilaisten seurueiden kanssa. Juuri koskaan ei ollut tarvinnut palata ilman saalista, mutta hänellä oli arvostamansa vastustaja, jota ei monista yrityksistä huolimatta ollut kyennyt nujertamaan. Hän oli ristinyt tämän Evergladesin rämeikköjen valtiaan yksinkertaisesti Grandeksi. Suuri, juuri sitä se oli, yksinkertaisesti.Kun sen silmät näkyivät vesikasvien lomasta, sen väijyessä jotain suupalaa, tiesi heti, että siinä se oli. Niistä silmistä ei voinut erehtyä. Krokotiilin hypnoottinen katse naulitsee
valitun kohteen liikkumattomaksi ja peto hotkaisee avuttoman saaliin ahnaasti
kitaansa voimakkaiden hampaiden rusennukseen. Metsästäjät, jotka ovat pyydystämässä nälkiintyneelle perheelleen ravintoa tai hankkimassa jokapäiväistä elantoaan tappamalla krokotiileja myyntiin enemmänkin nahkan kuin lihan vuoksi, kohottavat aseen poskelleen ja painavat liipaisinta. Muutaman askeleen päästä se on helppo juttu, mutta aina ei kuitenkaan ole takeita, että saaliin silti saisi, koska eläin saattaa kuolemansa hetkellä sukeltaa pohjattomaan mutaan. Sen vuoksi varsinainen krokotiilinmetsästys on kehitetty taiteeksi: taisteluksi yksilöiden välillä, ihmisen ja villipedon. Reilu metsästäjä antaa mahdollisuuden myös vastustajalle. Juhannuksen yöt s. 400 [ ALOITUSSIVU ]
[ NIMIGALLERIA ] |