Hiidenportti

Ihmiset hakevat elämyksiä luonnosta. Meillä on Sotkamon Hiidenportti, kulkureitti hiiden asuinsijoille, johon raahaamme keski-eurooppalaisia, vaikka heillä on vastaavia rotkoja omasta takaa varmasti riittämiin asti.
  Meidän rotkomme, muinainen rosvojen pesäpaikka, vain on erilaisessa ympäristössä, keskellä villiä luontoa. Monet kävijät ovat aidosti kiinnostuneita ja useimmat kokemaansa tyytyväisiä. Ukkohiisi täytyy kokea.

Ihmeparaneminen

Sellaisia aarnimetsiä kuin meillä, saa muualta Euroopasta hakea. Reilusti satavuotiset koskemattomat salot valtavine puineen tekevät vaikutuksen keneen tahansa puhumattakaan pitkospuiden yli livahtavasta ketusta tai metsopoikueesta, joka katoaa yht'äkkiä kuin ilmestyikin sillä aikana kun olemme jääneet seurailemaan rujoa esittävää emoa. Kuin ihmeparanemisen seurauksena emo kuitenkin pyrähtää lentoon juuri kun se näytti kaatuvan voipuneena maahan ja katoaa lopulta näreiden taa, pois ulottuviltamme, eikä sitä parvea kannata enää etsiskellä, koska maa on sen nielaissut. Tällainen ihmeparaneminen on poikasten kuoriuduttua lähes jokapäiväinen ilmiö.

Naavalinna ja Ukkohiisi

Kun jatkamme matkaa, eteen avautuu luonnon kauneus, aistinautinto jota herkkä ihminen ei voi yhtämittaa pysähtelemättä ohittaa. Kotimaan asujille rotko sinänsä on nähtävyys, jollaista ei uskoisi Suomesta edes löytyvän.
  Myös ilma täällä on todella puhdasta ja hapekasta, joten käynti piristää niin mieltä kuin ruumistakin. Vaikka naavan sanotaan saastumisen seurauksena kadonneen, Ukkohiiden läheisyydessä naavaa ja luppoa on keloissa ja kasvavissa puissa niin paljon, että oravat voivat pesiä perinteisen arvokkaasti naavapesissä kuin ylimykset linnassaan.
  Siinä levähdellessään retkeläisten onkin kiva seurailla oravanpoikien peuhaamista kuusikossa. Oravan naavapesä on tämän päivän luonnossa yhä suurempi harvinaisuus, vai ovatko vain havainnoijien kyvyt heikenneet.

Koro laulaa

Tiaisen poikaset puolestaan ääntelevät varoituksiaan ja kertovat havaitsemistaan vieraista liikkujista, mutta pikkukurret eivät siitä välitä. Yht'äkkiä kaiken yli kuuluu pärähdys - koro laulaa läheisen kelon latvassa. Lastut vain lentelevät, kun palokärki lyö sarjan kiivaita iskuja puun kylkeen. Sitten on hetken hiljaista. Lintu kuuntelee toukan tai muun lahoneläjän ryömimistä pökkiintyneessä rungonosassa. Kotvan kuluttua kuuluu uusi iskujen sarja ja tämä toistuu kunnes eliö on houkuteltu esiin ja pistetty parempiin suihin.
  Kun ruoan äänet loppuvat, palokärki, tämä ruhtinaallisen komea salaperäinen lintu lennähtää pois. Soidinpäristelyt ovat sitten omaa luokkaansa.

Luonto lähellä

Suomen luonto on varsin monipuolinen, vaikka emme tavallisesti tiedostakaan kuin sen urbaaneja olomuotoja, sanotaan vaikka talitinttejä tai varpusia lintulaudalla.
  Sotkamossa ja tuolla vieläkin pohjoisempana voi aivan tavallinen meikäläinen kuitenkin kokea luonnon vaikuttavan monipuolisena olematta itse mitenkään erityinen luonnonharrastaja kunhan vain asettuu näille kokemuksille alttiiksi menemällä lähelle luontoa, eikä sinne täällä ole edes pitkä matka.

Kulinaariset nautinnot

Nykyihmiselle ei oikeastaan mikään riitä, koska aistimme ovat television ja muun ärsyketulvan turruttamat. Vain makuaisti ja ruoanhimo ovat aitoina jäljellä. Syöminenhän edistää viihtyvyyttä ja lisää turvallisuuden tunnetta korpien kauhuja ja hirmuisia metsän vaaroja pelästyneissä.
  Niin vierasmaalaisille kuin kotimaan matkalaisille yhteistä olisivat kulinaariset nautinnot, joita voisi järjestää viemällä erämaan keitaaseen tälle seudulle tyypillisiä herkkuja. Asiakas saisi valita mieltymystensä tai kukkaronsa mukaan patikkaretken lomassa ruoka- tai kahvihetken luonnonhelmassa.
  Kaikkihan muistamme kuinka hyvälle maistuu metsänuotiolla keitetty kahvi marja-, kala- tai metsästysreissulla, riippumatta siitä onko pannu noessa vai ei. Monilla on vielä sekin nautinto kokematta.
  Näytille voisi laittaa vaikka paikkakunnan vanhan tuotantolaitoksen laitteiston ja tarjoilla salaperäisyydellä verhottua kielletyn kotipolton satoa, tipakselaisia korpikuusen kyyneleitä. Tipas tunnetaan vanhanajan tuotantoseutuna. Nimi Tipas olisi voinut tulla harjoitetun tiputtelun seurauksena. alkuun
  Itse tavara voisi olla korpirojun sijasta Koskenkorvaa tai Geneveriä, kunhan päivittäiseen pikkuannokseen tottunut turisti saisi snapsinsa elämyksellisessä yhteydessä.

Hiidenportti jonotuskohteena

Kun ihmiset osaisivat arvata mitä siellä jo nyt on tarjolla, olisi väkeä katkeamattomassa parijonossa odottamassa vuoroaan. Monet paikkakuntalaisetkin ovat ikänsä kiertäneet Hiidenportin kaukaa huonojen kulkuyhteyksien ja ehkä myös erilaisten ennakkoluulojen  vuoksi. Monet sellaiset, jotka ovat lapsena päässeet tutustumaan paikkaan, palaavat sinne yhä uudelleen. Nyt Hiidenportti onkin helppo saavuttaa. Autolla pääsee aivan erämaan äärelle.

Rosvojen pesäpaikka

Paikkaan liittyvät mytologiset uskomukset, eihän sitä tiedä vaikka hiisi tulisi vastaan, ja perimätieto rosvojen pesäpaikasta ovat saattaneet myös osaltaan vieroksuttaa, mutta käymättömyys monenkin kohdalla on kyllä kiinni saamattomuudesta. Jotkut tosin saattavat myös pelätä eksyvänsä saloille.
  Helposti ei eksymään pääse, jos malttaa pysytellä opastetuilla kulkureiteillä, mikä myös ympäristön kannalta on suositeltavinta. Eikä niitä karhujakaan tarvitse oikeasti pelätä.

Edellä on Internetiin sovitettuja katkelmia Jukka Pyykösen romaanista Unelmien bongaus.
Polku Hiidenportin kansallispuistoon

[ ALOITUSSIVU ] [ NIMIGALLERIA ]

www.jap-publisher.com v. 2001 © Oy JAP-Publisher Ltd
Finland