SapsojärviVenetelat asetellaan vedenrajaan ja siihen kiskaistaan tervattu vene, jota on ensin käytetty vedessä ja annettu jonkin aikaa täyttyä tapinreijästä pulppuavalla vedellä. Isä asettelee tapin paikoilleen.- Saapi siinä vähän turvota, ettei niin kovasti vuoja, kun lähen soutelemaan. Vai haluaisitko käyvä koittamassa nyt heti? - Olisihan siellä kiva soutaa pikku kierros, mutta nyt en ehdi. Ei näillä vesillä ole tullut käytyäkään aikoihin, vaikka silloin pentuna melskasin täällä kaiket päivät. Siinä tyven Sapsojärven ulappa avautuu kutsuvana. Voisi vaikka soutaa jonkun karin kupeeseen narraamaan ongella ahvenia ja laittaa uistimen veteen. Selkäkari on taatusti paikallaan, vaikka kaikki kivet ovat nyt veden peitossa. Kun soutelisi rannan tuntumassa, niin eikös siellä pian joku rantarosvo törmyyttelisi professorin kylkeen ja saataisiin tuoretta kalaa pannuun. Mutta, jos haluaisi saada oikein ison, näin keskikesällä täytyisi mennä vähän edemmäs ja antaa uistimen vajota Sapson syvänteisiin. Vähän malttia ja siellä saattaisikin iskeä sellainen peto, että sen kanssa joutuisi ihmeisiin. Mutta nyt ei ole aikaa, koska olen lupautunut toiseen paikkaan. Myös Hiukan uimarannan nautinnot saavat jäädä nyt toiseen kertaan. Ennen rannalta lähtöä vilkaisen vielä Vuokatin suuntaan. Siellä tuttu näkymä on paikoillaan ja kumma kyllä Ellintörmä kestää yhä, vaikka järven aiheuttama eroosio kuluttaa sitä jatkuvasti. Juhannuksen yöt -romaanissa Johannes Haukela on viivähtänyt hetken kotonaan matkalla viettämään Juhannusta. |