"Tauko"

Revonlahti

Kokkolalainen ornitologi Sakari Kuikkanen ajeli pitkin pikitietä kohti etelää niin kuin muutaman kerran ennenkin. Poikkeuksellista oli vain se, että tällä kertaa hänellä ei ollut minnekään kiire, vaan tuntui olevan hyvää aikaa katsella ympärilleen. Hän oli päättänyt seisahtua ja yöpyä Taukokartanon luhdissa, jos vain olisi tilaa, ja jatkaa sitten hyvin levänneenä kotiin. Nyt suuntana oli Revonlahti.
Lomapäiviä oli vielä jäljellä, joten suunnitelmat voisivat vielä hyvinkin muuttua. Poikamies voisi itse päättää asioistaan tarvitsematta kertoa etukäteen paljoakaan aikeistaan, kunhan vain ilmestyisi loman loputtua sovittuna aikana työmaalleen.

Revonlahdelta löytyi majoitus- ja ruokapaikka. Hän söi viihtyisässä ravintolassa varsin kohtuuhintaisen päivällisen ja tankkasi pihapiirissä olevasta mittarista autonsa. Hän heräisi totuttuun tapaan aikaisin, joten nukkumaan mennessään hän saisi vielä voileipiä mukaansa ja kahvin termospulloon, jotta herättyä ei tarvitse lähteä tielle tyhjin vatsoin.
   Päivällisen syötyään hän päätti lähteä katselemaan vähän ympärilleen. Tämä paikka ei näyttänyt mitenkään perinteiseltä maalaiskylältä. Uusi taajama oli syntynyt pikitien varteen. Kaikki talot olivat uudehkoja ja melko tiheässä, niin kuin kaikissa muissakin maaseudun uustaajamissa.
   Kylällä oli hiljaista. Väki oli varmaan kotona katsomassa televisiosta Sieviä ja nokkelia. Koko valtakunta tuntuu ajoittavan toimintansa tämän suosikkiohjelman lähetysaikojen mukaan. Aivan kylän vieressä kulkevalla isolla tiellä kuitenkin liikkui ajoneuvoja melkein jatkuvana jonona. Yksi huraus vain, ja sallittua kahdeksaa kymppiä porhaltavat autot ohittivat kylän matkustajien ehtimättä tuskin tajuta edes olleensa kylän kohdalla.
   Sakari ylittää pikitien ja tulee sille puolen tietä, missä vanha puukirkko kellotapuleineen ja hautausmaa sijaitsevat. Hän jatkaa tien levennystä pitkin Siikajoen ylittävälle Kirkkosillalle, josta avautuu näkymä alajuoksulla olevalle Kirkkokoskelle. Hän pysähtyy nojailemaan sillankaiteeseen ja kuuntelemaan mieltä rauhoittavaa kosken pauhua. Hän ei ole nyt havainnoimassa lintuja, mutta linnut ovat hänen elämänsä.
   Sillan toisesta päästä sisämaahan päin, Ruukkiin lähtevä tie haarautuu jonkin matkan päässä. Siitä erkanee tie, jota päästään Rellettiin, paikkaan, josta uhanalainen laulujoutsenemme aloitti uuden tulemisen. Nyt eripuolilla maata varsin runsaina pesivien kansallislintujemme kannat ovat vakiintuneet niin, että lajin voidaan sanoa pelastuneen.
   Sillan päästä erkanee pikitieltä pienempi väylä myös joen alajuoksulle. Ensin ohitetaan kivestä rakennettu Suomensodan muistomerkki. Joen rannalla on pitkinmatkaa asutusta. Muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen tien oikealla puolen on kalastuslaitoksen tienviitta. Sieltä löytyy myös vesivoimala. Kun ajoa jatketaan, lopulta tullaan merenrannalle, Tauvoon, suurten siivekkäiden alueelle.
   Edellä on ote kirjasta Unelmien bongaus.

[ ALOITUSSIVU ] [ NIMIGALLERIA ]