Ruotsin kielen "om" on uhka suomen kielen oikeakielisyydelle

Tuolla ruotsin kielen pikku sanalla "om" on koulukieliopin mukaan erilaisia merkityksiä. Sivulauseen, ehtolauseen, alussa "om" tarkoittaa samaa kuin suomen "jos". Sana "om" vastaa myös suomen kielen liitepartikkelia -ko, -kö. Ruotsin "om" on myös monimerkityksinen prepositio. Arkikielisissä suomennoksissa "om" tuntuu tuottavan ongelmia.

Nyt kun pääkaupunkiseudun monikieliset ovat saaneet mellastaa kielineen riittävän kauan tuloksena on täydellinen sekamelska. Kaikkina aikoina muualta tulleille on ollut suorastaan kunnia-asia ja lähes elinehto omaksua tuo paikallinen puhetapa, varsinainen sekakieli täynnä kaikenlaisia lainattuja fraaseja ja väännöksiä. Varsinkin svetisismit kukoistavat. Ja kaikkea tätä pidetään luonnollisena ja aivan asiallisena. Mielestäni kuitenkin viimeistään nyt olisi syytä huomata mihin ollaan joutumassa ja aloittaa korjausliike äidinkielemme pelastamiseksi.

Ensityöksi, puuttumatta tässä varsinaiseen slangiin, muutamia esimerkkejä svetisismeistä joihin olisi syytä puuttua.

"Katsotaan jos siitä tulee mitään".
Tulkkaus: "Katsotaan tuleeko siitä mitään".

"Katsotaan jos se onnistuu".
Tulkkaus: "Katsotaan onnistuuko se".

"Josko Aurinko alkaa paistamaan, siitä tulee kaunis päivä".
Tulkkaus: "Jos Aurinko alkaa paistaa, tulee kaunis päivä".

"Josko nyt kuitenkin yrittäisimme".
Tulkkaus: "Jospa nyt kuitenkin ...".

"Josko" on varsinainen sana- ja käsitehirviö, svetisimi, mitä 1800-luvun lehtimiehet viljelivät. Sitä voidaan verrata yleisesti suomen arkikielessä esiintyvään tautologiseen, siis virheelliseen, "myöskin"-sanaan. Näiden sanojen yhdistelmä "josko myöskin" näyttää olleen suosittu tuon ajan kielenkäyttäjille. Silloiset toimittajat kävivät joskus "paikanpäällä", niin kuin nykyisetkin vaikka hyvin riittäisi, että ollaan paikalla. Perinteiden vaaliminen sinänsä saattaa olla kaunista, mutta soisi, että valtiollinen YLE kuitenkin lähettäisi reportterinsa paikalle toteamaan tilanteen. Toimittajan patiinit saattaisivat pysyä siistimpinä, jos kaatuneen öljyrekan nostoa tyytyisi seuraamaan paikalla ollen menemättä talsimaan mahdollisesti maahan valuneeseen öljylammikkoon, paikanpäälle.

Huomiota tarvitsevat myös kieleemme tunkeutuneet puheenparret missä passiivilauseisiin ängetään aktiivilauseen subjekti (me).

Tämän tapaisia kömmähdyksiä kuulee julkisuuden henkilöiden suusta tämän tästä, lähes päivittäin, eivätkä ne taida olla tuntemattomia edes valtakunnan johdolle tavoiteltaessa rahvaanomaisuutta. Jonkin aikaa on jo tuntunut, että oikeanlaista suomen kieltä kohta osaavat vain sellaiset vierasmaalaiset, jotka ovat saaneet asianmukaista opetusta, kunnes hekin lopulta kotoutuvat.