Nyt oloni oli raukea ja halusin, että aika seisahtuisi ja voisin jäädä tähän menettämättä kuitenkaan mitään siitä, jonka aavistus hiipi jostain mielen sopukoiden taka-alalta. Yhtäkkiä havahdun horroksestani, kun Anneli lähtee liikkeelle:
  — Pannaanpa nyt toimeksi. On jo keskiyö ja huomennakin täytyy päästä jalkeille. Tehtäisiinkö työnjako? Minä laitan täällä sisällä paikat kuntoon, mene sinä lämmittämään sauna. Liiterissä pitäisi olla puita valmiina.
   Kiskottelen ja pakotan itseni myös jalkeille. Tässä on nyt todella saunomisen tarpeessa.
   Sauna on noin kymmenen metrin päässä rannasta. Se on jo vanha rakennus, jonka veistetyt hirret ovat harmaantuneet. Pieni ikkuna on nokinen, josta päättelen, että se on sisäänlämpiävä — oikea savusauna. Mutta miksi siinä on savupiippu? No se selvinnee kohta.
   Tämä todella on aito savusauna. Korkealla peräseinällä ovat lauteet ja niitä vastapäätä heti ovensuusta alkaen suuri luonnonkivistä ladottu kiuas. Eteisessä on nykyaikainen vedenlämmitysjärjestelmä, kotapata, jolla on korvattu alkuperäinen kivien päälle nostettu rautapata. Sellainen kuin lapsuuden aikaisessa saunassa oli.