Koska olen melkein yksin tiellä, ajan hieman yli sallitun. Muurolassa löysään kaasun ja noudatan tarkoin taajaman nopeusrajoitusta, vaikka täälläkään ei näytä olevan muita liikkeellä.
   Louen kohdalla tulee mieleeni ikuinen unelmani kotimaisesta marmorista tehdyistä keittiölaatoista. Sitten joskus, kun kasvan isoksi ja lopetan köyhtymisen, hankin sellaiset, jos kiveä enää silloin on jäljellä. Nykyisellä kulutuksella sitä saattaisi riittääkin. Valitsenko harmaasävyisen vai vihreän, siinäpä vasta kysymys, mutta ehkä sen ehtisi vielä määritellä myöhemmin.
   Matka etenee kuin huomaamatta. Keminmaalla joudun odottamaan Torniosta päin tulevia kolmea autoa, jotka lähestyvät niin kovalla nopeudella, etten uskalla tunkea joukkoon, vaikka niillä onkin pitkät välimatkat. On tässä mahtanut olla hauskaa juhannuksen liikenneruuhkassa. Tämä taitaisi olla Pohjois-Suomen perustelluin paikka uusille liikennevaloille.
   Täytyy tankata Savotan Sannilla - on jo muutenkin tauon paikka. Kupponen kahvia ei olisi pahitteeksi. En ole laittanut tänään vielä mitään suuhuni, kun se lähtö oli niin varhain.