6. Luku

Lööppi

Karhin tiehaarassa seisoo Mersu konepelti pystyssä. Minulla ei ole minnekään kiire joten pysähdyn katsomaan voinko olla avuksi.
   Ruotsalaisen auton luona oli kaksi keski-ikäistä miestä ja heitä nuorempi kaunis nainen, joka puhui suomea hiukan ruotsalaisella korostuksella. Miehet olivat täysin ummikoita ruotsalaisia. Pian kävi selville, että he olivat seisoneet siinä jo pari tuntia ja yrittäneet käynnistää autoa sillä seurauksella, että akku oli lopulta tyhjentynyt. Olin ensimmäinen avuntarjoaja, vaikka olisi siinä luullut jonkun ehtivän ennen minuakin, sillä liikenne oli aika vilkasta. Ohikulkijat taisivat vierastaa ruotsalaisia rekkareita tai auton hienoa ulkonäköä. Rahvas ei tavallisesti tuppaa itseään parempaan seuraan.