Olihan Karl ennenkin matkustanut Suomenlaivoilla, mutta ei tällaisessa tungoksessa. Silloin kun hän kävi useammin sukulaisiaan tapaamassa matkat olivat ratkiriemukkaita, mutta nehän olivatkin lomareissuja ja oltiin vielä nuoria.
   Tukholman nuorisolla oli ennen tapana mennä Maarianhaminaan irrottelemaan, vaikka ei ollut sukulaisiakaan. Niillä reissuilla oli mukana, sekä poikia, että tyttöjä, ja meininki oli aika hulvatonta. Matkat vähenivät, kun yhteen sun toiseen paikkaan tuli porttikieltoja kaikenlaisten sikailujen vuoksi. Sai siinä sukulaistensa silmissä hävetä, että oli itsekin tukholmalainen nuori. Ehkä nykyinen nuoriso osaa käyttäytyä vähän enemmän ihmisiksi, ainakin sitä toivoisi.
   Karl oli nyt työmatkalla, toisin kuin suuri enemmistö, joka oli juuri aloittanut kesälomansa. Tosin tämänkertainen tehtävä vaikutti kovin helpolta, joten matkasta saattaa hyvinkin muodostua ylimääräinen lomareissu työnantajan piikkiin. Mutta kokemuksesta Karl tiesi senkin, ettei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tässä työssä saattaa tapahtua vaikka mitä, ja eräs kirjoittamaton sääntö kuuluukin: Varo vain, se tapahtuu juuri silloin, kun vähiten odotat sen tapahtuvan.