— Terve, Topi täällä. Mitä ukko?
  — Terve. Kuka Topi? Ai sinäkö, mitäpä tiedät? Olin tuossa nukkumassa ja heräsin puhelimen sointiin. On taas tullut töiden vuoksi vähän valvotuksi viime aikoina.
  — Kuule, nyt heräät varmasti, kun kerron mitä on tapahtunut. Eikä tämä ole mikään mitätön juttu. Kyse on vakavasta asiasta. Sinun täytyy laittaa tästä heti stoori sinne teidän lehteen, eikä aikaa ole hukattavissa. Kuuntele nyt tarkkaan ...

Soittaja oli Topi, eräs hänen ystävänsä lapsuuden kesiltä pohjoisesta. Sama kaveri, joka oli viime kesänä Tampereella käydessään ottanut taas iäisyyksien jälkeen yhteyttä ja he olivat viettäneet pari railakasta iltaa, tai oikeastaan yötä, Tampereen humussa. Se juttu oli auttanut Mikkoa, häntä itseään, pääsemään yli oman kriisinsä vaikeimmasta ja huomaa-
maan lopulta, että jatkuuhan se elämä ilman emäntääkin.
   Tosin joistakin itsestään selvyyksistä joutuu silloin tinkimään, mutta tilalle tulee lähes automaattisesti jotain muuta.