18. Luku

New York, New York

Yleisöpuhelin löytyi lopulta Marcon satamalaiturin tuntumasta. Kallistuneen kopin ovi repsotti selkosellaan. Toivottavasti puhelin olisi kioskin ränstyneestä ulkoasusta huolimatta kunnossa, sillä nyt Erik halusi soittaa välttämättä Sibyllalle. Hänelle oli tullut käsittämätön pakkomielle päästä puhelimeen juuri tänään. Täältä olisikin turvallista soittaa, sillä tuskin kukaan sellainen olisi kuulemassa, joka ymmärtäisi ruotsia, jota he puhuivat nyt myös keskenään.
   Erik meni koppiin, ja kas vain, hän onnistui tilaamaan puhelun. Tosin välittäjä oli pyytänyt latomaan puhelinkoneen raha-aukkoon 25 taalaa ja painamaan sitten nappia. Ja Erik teki työtä käskettyä.
  — Sanoin 25 $, yksi vielä, tivasi välittäjä.