Muuta Erik ei herjojen sekamelskasta ymmärtänyt.
   Nyt kun tilanne oli lauennut, Erik ja Elise hengähtivät hetken, mutta eivät puhuneet mitään äskeisestä. Se mitä rauta-aidan takana tapahtuu ei kuulu tänne.
   Hautausmaa oli löytynyt helpolla, mutta heidän etsimänsä hautapaikka ei tahtonut osua millään kohdalle, vaikka Elise tiesikin sen sijainnin summittaisesti. Etsintä oli aloitettava pari kertaa uudestaan portilta. Siinä tekstejä tavaillessaan Erik havaitsi kivissä myös nimiä, jotka viittasivat tänne haudattujen pohjoismaiseen alkuperään. Hän muisti äitinsä kertoneen kuinka monet hänen sukulaisensakin olivat lähteneet Amerikkaan pula-aikoja pakoon. Ehkä heitäkin olisi näiden hiljaisten joukossa, kukapa tietää.
   Lopulta löytyi kivi, johon taltta oli vakaan käden ohjaamana tallentanut Elisen isovanhempien nimet niin, että ne kestäisivät siinä kertomassa vielä monille tuleville polville kenen viimeinen tomumaja tänne on kätketty. Siinä lepäsivät Alessandro ja Anna Gentile pitkän päivätyönsä tehneinä. He tulivat tänne etsimään uutta parempaa tulevaisuutta ja olivat valmiit työskentelemään sen hyväksi.