Saavuttivatko he sen mitä olivat tavoitelleet, ei käy ilmi tästä yksinkertaisesta kivestä, joka on yksi monien samanlaisten joukossa. Ehkä kuitenkin se, että hautaa on hoidettu paremmin kuin yleensä muita täällä olevia, kertoo jotakin.
   Viivähdettyään hetken haudan äärellä he lähtevät taas jo mieleltään rauhoittuneina liikkeelle. Nyt heidän päämääränään on Brooklyn, missä Elisen sukulaiset asuvat. Matka olisi paras tehdä taksilla, kun vain sellaisen jostain löytäisi. Bussipysäkin ja hautausmaan välillä he eivät olleet nähneet ainoatakaan taksiasemaa.
   Kadulle tultaessa Erik luo vaistomaisesti silmäyksen molempiin suuntiin pälyillen, kuin yllätetyksi tulemista pelkäävä omenavaras puun juurella. Joku vanha mies ajaarämistelee ohitse esi-isiltä perityllä polkupyörällä, jonka etulokasuoja on poikki ja ketjusuojus joutunut parempiin tarkoituksiin. Eturengas vipottaa ja pyörä viukertelee kuin tietä etsien. Satula on nostettu niin ylös kuin putkessa on varaa.
   Hontelo vanhus, kelmeäposkinen musta mies, polkee pyöräänsä verkkaan, voimiaan säästellen, hartiat kumarassa. Ajaminen näyttää käyvän jotenkin vaikeasti.