Ilman housunpuntissa tököttävää pyykkipoikaa siitä tuskin tulisi mitään, sillä muuten lepattavat mustan puvun housunlahkeet sotkeutuisivat yhtenään ketjujen väliin. Mies menee menojaan ja katoaa pian näkyvistä - tulee niin hiljaista, että melkein saattaa kuula tuulen kuiskaukset hautausmaan lehmusten latvustoissa. Ei uskoisi, että suurkaupungista löytyy näin hiljainen kolkka keskellä päivää. Tämä autius ei tunnu todelliselta.
   Erik ja Elise lähtevät astelemaan takaisin siihen suuntaan, josta olivat tulleet. He ovat kulkeneet jo tovin pitkin roskaista jalkakäytävää, jonka reunuskivet kaipaisivat oikomista, kun takaa päin kuuluu lähestyvän auton ääni.
   Oikeastaan auto kulkee lähes äänettömästi, sillä moottorin ääntä ei juuri kuulu, vaan ainoa vinkki saavuttavasta ajoneuvosta tulee rahinasta, joka syntyy sen renkaiden vieriessä pitkin sorapäällysteistä ajorataa.
   Kaara on jo melkein kohdalla, kun Erik vilkaisee taakseen. Siinä se nyt on, heidän kaipaamansa taksi. Olisiko se vapaa? Ei siinä ainakaan näy matkustajia. Erik viittoilee ohittavalle autolle, mutta se vain jatkaa menoaan.