Lopulta pulmaan oli tullut jotensakin hyväksyttävä ratkaisu, kun oli käynyt ilmi, että pääjohtaja Erikssonin suonissa sittenkin virtasi aatelista verta. Hänen äitinsä oli vanhan suomalaisen Armfeltien suvun värmlantilaista sivuhaaraa, niin sanottua ruotsalaista metsäaatelia. Mitä se tarkalleen merkitsi, siitä ei ollut aavistustakaan.
   Seuraavaksi tuotti pulmia kaupanvahvistajaisissa kohotettavat maljat, sillä ruotsalaisiin tapoihin kuului ehdottomasti kuohuviinin nauttiminen tällaisissa yhteyksissä. Ranskalainen kuohuviini ei tullut kuuloonkaan, eikä Britanniasta löytynyt mitään tähän tarkoitukseen riittävän kelvollista.
   Pulmasta näytti muodostuvan ylipääsemätän, kunnes avuksi tuli Skandinavian asiantuntijanakin mainetta niittänyt MI5:n päällikkö, Stella -rouva. Hän ehdotti valittavaksi suomalaisen Elysee kuohuviinin. Tosin hän itse piti vielä huomattavasti enemmän toisesta suomalaisesta maljavaihtoehdosta, nimittäin Koskenkorvasta, mutta mikäli hän tunsi ruotsalaisten viinapäätä, tästä olisi viisainta luopua. Päätettiin siis tuottaa pari magnumpulloa Elyseetä kuriiripostissa Helsingistä. Kokouksen työskentelyaikataulu tuli laatia siten, että kuljetus ehtisi ajoissa perille.