Onnistunkohan sittenkään jäämään vajaan viikon kuluttua alkavaksi aiotulle vuosilomalle. Siirto kyllä harmittaisi, eikä olisi kiva tuottaa Annelillekaan pettymystä. Täällä kuitenkin on rauhallista suureen maailmaan verrattuna. Ei houkuttaisi matkustaa Englantiinkaan, kun siellä räjäytellään pommeja tavantakaa. Eikä homman loppu taida vielä edes häämöttää, sillä viimeisen pommiuutisen yhteydessä vuoti julki tieto armeijan varastosta anastetusta suuresta ammus- ja räjähde-erästä.
   Tulen asemalle hyvissä ajoin. Ihmisiä näyttää tänä aamuna olevan liikkeellä aika vähän. Muutama odottelija sentään on. Osa heistä ilmeisesti on sellaisia, jotka tekevät päivittäin työmatkansa junalla. Ei ole mitenkään harvinaista, että täältä kuljetaan Hämeenlinnaan tai Riihimäelle ja jopa Helsinkiin saakka. Joskus opiskeluaikoina kuljin minäkin junalla Tampereen ja Helsingin väliä lähes kyllästymiseen asti; kerran viikossa edestakaisin ja joskus viikollakin. Mutta silloinhan oli hyvä syy — tietenkin nainen. Mihin kaikkeen se mies naisen vuoksi joutuukaan — nytkin täällä norkoilemassa parhaaseen nukkuma-aikaan. Kovaääninen särähtää enteellisesti.