Ikkunat oli tarkoitus pestä yhdessä, mutta kun tulin eilispäivänä työstä, sekin oli tehty:
  — Aamulla oli hyvä pestä tuolta järven puolelta ja iltapäivällä toiselta puolen taloa. Olihan niitä aika paljon, mutta päivässä siitä selvisi hyvin, eikä tullut hikikään. Ehdin siinä välissä vähän lueskellakin. Tuota yhden ikkunan salpaa en vaan saanut kiinni. Laittaisitko sinä sen, jotta ei unohdu.
   Päätän laittaa salvan heti paikoilleen, mutta se ei onnistukaan kädenkäänteessä, vaan saan äheltää ja tuhertaa aikani ennen kuin se lopulta loksahtaa loveensa. Siinä rimpuilles-
sani tulee mieleen päivällä Ruotsista tullut puhelinsoitto. Koska en ollut puhelun tullessa itse paikalla, oli soittaja, joka ei kertonut nimeään, luvannut tavoitella kotoa. Oli puhunut riikin-
ruotsia.
   Mietiskelen kuka soittaja olisi voinut olla ja päädyn Varjovaaraan. Hän soittaa aina kun on asiaa ja joskus vain kyselläkseen kuulumisia. Emme ole jutelleetkaan pariin viikkoon.
  — Onko kukaan soittanut? kysäisen Annelilta.
  — Ei muut kuin äiti. Hän soitti vähän ennen tuloasi ja lähetti terveisiä.