Minun pitäisi kertoa jotain tähän paikkaan liittyvää, mutta en saa mieleeni edes sitä kumpi järvi on kummallakin puolen kanavaa, kunnes päähäni pälkähti muistisääntö, jonka kauan sitten edesmennyt näyttelijä Eero Roine on opettanut.
   Siinä oltiin taas kerran tulossa iloisesti hyräillen ystävien kanssa Vehoniemestä, tuosta entisajan pohemien kokoontumispaikasta, erään ravintolaillan jälkeen. Roine jättäytyi vähän muusta joukosta ja lirautti salaa illanpimeydessä kanavan sillalta veteen. Siinä pimeyden keskellä hän loihe lausumaan julki ajatuksensa.
  — Tämä on merkittävä hetki ihmiskunnan historiassa. Nyt Roine laskee Längelmäveteen, vaikka aina muulloin se käy toisin päin.
Saimme jäätelömme ja jatkoimme Vehoniemen kautta pitkin harjua Pälkäneen kauniin kirkonkylän keskustaan, josta palasimme uutta tietä vähän matkaa Tampereelle päin.
   Siinä oli Tervapirtti männikön suojassa rauhallisen ja viihtyisän näköisenä. Sitä se oli myös sisältä. Vietimme ikimuistoisen ihanan illan, jota tulemme varmasti usein muistelemaan; palvelu oli ensiluokkaista, ruoka hyvää ja orkesteri soitti juuri sopivasti. Meidän täytyi kuitenkin poistua hyvissä ajoin, jotta jaksaisimme huomennakin.