Se seikka, että he molemmat olivat saman golfklubin jäseniä, ei mitenkään lähentänyt miehiä; ehkä päinvastoin, sillä alaisella sattui olemaan huomattavasti parempi tasoitus kuin firman ykkösmiehellä, eikä se voinut olla oikein.
   Työssään Johansson kyllä osasi tehtävänsä, mutta saattoiko häneen luottaa, varsinkin kun Eriksson juniorin hankkimien selvitysten perusteella näytti, että Johanssonin henkilökohtainen talous mahtavista kulisseista huolimatta olisi lähes vararikon partaalla. Isän näkemyksiä täytyi tietenkin arvostaa, sillä ilman hänen elämäntyötään tämä firma ei olisi mitään. Mielestään isä ei kuitenkaan ollut onnistunut työssään, koska oli menestynyt huonommin kuin esikuvansa Theo Svedberg, joka sai kemian Nobelin vuonna 1926. Suvun biologiperinteet houkuttivat häntä biokemian pariin, mutta markkinat ohjasivat firman toimintaa toisaalle. Nyt heillä tehty keksintö oli kuitenkin alalta, joka oli lähellä hänen sydäntään. Hän toivoi, että perinteitä yhtiössä vaalittaisiin ja osallistui edelleen vuosikokouksiin kunniapuheenjohtajan ominaisuudessa.