Tosin luotolla siinä Eetun häätyi syödä niin kuin toistenkin.
   Jotkut vähättelivät Eetun työtä ja sanoivat, ettei tämä kyllä pystyisi edes ruokaansa maksamaan, niin vähän jälkeä näytti syntyvän. Mutta siinä Eetu vippinsä maksoi kuin muutkin, kun tottui ja osasi pitää työkalunsa kunnossa. Isältä saaduista sahanterotusnikseistä oli nyt hyötyä.
   Myös Savon murteesta pilkattiin ja sanottiin, ettei tänne tarvita savolaisia kihoksi, niitä on jo omasta takaa.
   Ei Eetu ollut kympiksi pyrkinyt, mutta päätti kitkeä puheestaan vieraan murteen ja pani kaiken tarmonsa työntekoon.
   Hänen yritteliäisyytensä palkittiin, kun hommat alkoivat lopulta sujua. Ahkera ja hyvä työntekijä kun oli, hän sai jäädä, vaikka kevättalvella väkeä vähennettiinkin.
   Niin Eetu oli viikot pois kotoa ja Kaisa hoiteli vähäisen karjan, lehmän ja viisi lammasta. Sama meno jatkui, ja kun vierasta työtä ei ollut tarjolla, meni Eetu omaan metsään ja pani pokasahan ja kirveen heilumaan. Naapuri ajoi propsit hevosellaan metsästä ja kevätrospuuton aikana Eetu parkkasi niitä rantteella ja Kaisa autteli kykynsä mukaan.