Noin kilometrin kävelyn jälkeen tulimme juhlapaikalle. Siellä oli jo koolla ehkä 50 henkeä, mutta pikkuhiljaa väkeä tuli lisää.
  — Osa porukasta on käynyt seuroissa, niin kuin paikallinen tapa edellyttää, ja tulevat tänne sitten tanhuamaan. Tanhuaminen ei heidän mielestään ole kovin synnillistä, mutta tanssi ei tulisi kuuloonkaan, selitti Anneli.
  — Sitä eroa en ole voinut koskaan käsittää, jo koulupoikana ihmettelin moista kaksinaamaisuutta. Piiriä sai pyöriä jo alaluokkien hipoissa, mutta tanssi oli sallittua vasta sitten teininä.
   Nyt illan ohjelmassa oli runoja, lauluesityksiä, pelimannimusiikkia ja leikkejä niin kuin vanhanajan iltamissa ainakin. Olipa pieni näytelmäkin, josta sain aika kaksimielisen vaikutelman.
   Eräät ohikulkijat nyökkäsivät tervehdykseksi ja minut jopa esiteltiin muutamille, enkä voinut olla toteamatta:
  — Sinulla on täällä paljon tuttuja.
  — Noiden parin työkaverin lisäksi täällä on kasvotuttuja naapureita ja kunnallispoliitik-
koja, jotka odottavat saavansa ääniä seuraavissa vaaleissa. Heitä en juurikaan tunne.