Saa nähdä hyväksytäänkö sinut.

Asta ja Niilo olivat nuori aviopari. Heidät oli vihitty helluntaina. Ovathan he tunteneet toisensa jo kauan ja asuneetkin yhdessä vuosikaudet — vissillä puhheella, mutta nyt kun perhesuunnittelussa oli päädytty tosissaan yrittämään jälkikasvua, oli käyty myös vihillä.
   Johan ne lähisukulaiset olivat vihjailleet ja kyselleet, että aiotteko olla synnissä elämänne loppuun asti. Ja ihan kuin kiusallaan, oli papin aamen jätetty hakematta; olihan nykyisin melkein maan tapa ensin vähän tutustella, eikä suin päin rynnätä naimisiin ventovieraan ihmisen kanssa.
   Nuoripari oli juuri tullut saunasta ja pyysi meitäkin kylpemään, voisimme jäädä heille yöksi.
  — Katiskassa oli aika lailla kaloja, laitoin niitä savustumaan, ja Assi laittaa tieten kahavit.
   Kieltäydyimme kohteliaasti. Meillä olisi vielä pitkä matka tarvottavana ja mökillä voisimme kyllä löylytellä tarpeeksi. Saunan päälle ei enää jaksaisi lähteä minnekään, ainakin tavarat jäisivät juontamatta, eikä aikataulu sallinut viivyttelyä.