7-17 PaluumatkaSaalistaja joutui lähtemään paluumatkalle allapäin tyhjin käsin ja nälkäisenä, sillä ilman asetta metsästys ei onnistuisi ja petojen vuoksi liikkuminenkin oli nyt uskaliasta ja suorastaan vaarallista.Purosta hän joi vettä janoonsa, nyhti vedenrajasta saraheiniä ja söi pahimpaan nälkäänsä niiden pehmeitä varren tyviosia. Koska hän tunsi itsensä väsyneeksi, hakeutui yöpuulle kallionhalkeaman suojaan piiloon villipedoilta, sillä vaikka valoisaa olikin, levähtää piti. Sisäinen biorytmi ja sen aikakoneisto oli antanut kehotuksen lepäämisestä ja sitä vinkkiä oli viisasta noudattaa, jotta säilyisi mukana kovassa elämänkamppailussa ja selviytyisi lajien välisessä kilpailussa voittajaksi, niin kuin luomakunnan herralle kuului. Elämä ei ollut mitään leikillistä kisailua vaan todellista kamppailua olemassaolosta ja lajin säilymisestä. |