Kusti Niinimaan perhe
Alavuden Niinimaalta kauppiasperhe muutti Revonlahdelle 16.9.1921, josta oli ostettu Koukkarin talo Lahtirannalta. Kustin Matti -veli oli asettunut paikkakunnalle jo aikaisemmin ja houkutteli myös veljen perhettä muuttamaan. Niin sitten lähdettiin, mutta ehdittiin katuakin kun liiketoiminta olisi kiinnostanut enemmän kuin maanviljelys. Alavudella ei kuitenkaan olisi ollut tilaa kasvulle. Revonlahdella tilalliset olivat käynnistäneet hankkeen sähkövalojen saamiseksi. Kusti ja Maria saatiin helposti mukaan. Taloudellisesti hanke ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla. Yritys joutui rahavaikeuksiin ja kun sitoumukset tulivat osakkaiden vastattaviksi joutui taloja vasaran alle. Niin Koukkarikin joutui pakkohuutokauppaan. Kustin Erkki -veli tuli hätiin ja rahoitus saatiin järjestymään niin, ettei Koukkarista tarvinnut luopua. Uuden järjestelyn myötä talon toista puolta alkoi isännöidä Onni vaimonaan Liisa os. Saukkoranta Alavuden Sydänmaalta. Liiketoiminta houkutti edelleen Kustia ja Marjaa. Sopiva tilaisuus avautui Haapajärvellä, ja niin perhe muutti Onnin jäädessä hoitamaan koko tilaa. Haapajärven Heimola, vastapäätä Tiiton kauppaa tarjosi majoitus- ja ateriapalveluita. Siellä oli matkustajakoti, kahvila ja erillinen ruokala. Perheellä oli myös henkilöauto, jolla Oiva hoiti asiakaskyydit. Vieraina olivat mm. sellaiset julkisuuden hnkilöt kuin entinen tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander ja etsivä Holtinkoski. Leikkikavereista muistetaan Toivo Niemelä, joka viihtyi erityisesti Iltan seurassa. Kun vuokrasopimus Haapajärvellä päättyi, muutettiin Ruukkiin, jossa oli matkustajakoti ja Pirttikahvila. Nyt saatiin mm. tarvittavat perunat ja juurekset omasta maasta Revonlahdelta. Myös Ruukin vuokrasopimus päättyi aikanaan ja päätettiin alkaa todella viljellä maata ja hoitaa Koukkarin tilan läntistä puoliskoa. Pian Oiva ja Luukas lähtivät Erkki -setänsä tavoin ratavaltion töihin, Oiva Kemiin ja Luukas Ouluun. Kusti ja Marja toivat Revonlahdelle uusia asioita. Vaikka marjoja oli poimittu, oli sienet jätetty tyystin rauhaan. Niinimaat olivat tottuneet poimimaan niitä. Ruokavieraina olleet naapurit ihastelivat tattikastiketta ja kyselivät mitä lihaa siinä oli. Kun kerrottiin, että oli tarjottu sieniä, pahoittivat vieraat mielensä. Olihan ennenkuulumatonta joutua syömään lehmänruokaa, vaikka olikin maistunut hyvälle. Liiketoimet jatkuivat Koukkarissa. Pidettiin mm. kelirikkokauden kauppaa ja separoitiin kylän maidot. Marjoja ostettiin ja välitettiin kauppaan. Kusti oli varsinainen hevosmies. Hän kävi niin maa- kuin jäärata-ajoissa ajamassa ja sitten paljon myöhemmin yleisönä. Varsinkin Kerttu -niminen tamma oli maakunnan kuulu. Tapaninpäivänä kirkosta tultaessa toiset antoivat suosiolla tilaa. Ihmiset tunsivat hevosen ja huusivat, Kerttu! Kerttu! Entinen Kusti Niinimaan kauppa Alavuden Niinimaalla oli Sisko Istanmäen kirjaan perustuvan elokuvan "Liian paksu perhoseksi" filmauspaikkana. Ilma Pyykösen muisteloista muistiin merkinnyt Jukka Pyykönen v. 2002. | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||